Uskonto Suomessa on aikojen saatossa muuttunut muinaisuskosta kristinuskon vakiintumiseen ja nykyajan sekularisaatioon. Uskonto Suomessa elää murroksen aikaa. Vaikka enemmistö suomalaisista kuuluu yhä evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja kristillisyys säilyy vahvana kulttuurisena taustana, uskonnollisuus on vähentynyt ja katsomuksellinen kirjo monipuolistunut.
 |
| Uskonto Suomessa on moninainen. Kuva: Copilot |
Suomalaista uskontohistoriaa
Suomen uskonnollinen kenttä on kokenut merkittäviä muutoksia historiansa aikana. Ennen kristinuskon saapumista Suomessa vallitsi monijumalainen uskonto, jossa palvottiin useita eri jumaluuksia. Tärkeimpiä olivat Ukko, taivaan ja ukkosen jumala, sekä Ahti, meren, vesien ja kalojen jumala ja Tapio, joka hallitsi metsiä ja metsästystä.
Suomalaisten muinaisuskonnossa animismi oli keskeinen piirre. Uskottiin, että kaikella luonnossa oli henki tai sielu. Luontoa palvottiin syvästi ja eri luonnonelementeillä oli omat jumaluutensa. Pyhiä paikkoja, kuten kiviä ja uhripuita, käytettiin uskonnollisiin rituaaleihin. Karhu ja hirvi olivat erityisen kunnioitettuja eläimiä.
Muita tärkeitä piirteitä olivat vainajien palvonta ja šamanismi, jossa tietäjät toimivat välittäjinä ihmisten ja henkimaailman välillä. Tietäjillä oli merkittävä rooli yhteisöissä, sillä he välittivät viestejä eri maailmojen välillä.
Kristinuskon tulo Suomeen
Kristinusko saapui Suomeen todennäköisesti kauppiaiden, merimiesten, lähetyssaarnaajien ja maahanmuuttajien mukana niin idästä kuin lännestä ja alkoi yleistyä 800- ja 900-luvuilla.
Kristinusko alkoi voimakkaammin levitä Suomeen 1100-luvulta lähtien Ruotsin vaikutuksesta. Ruotsin johtamat ristiretket käännyttivät Suomen katoliseen kristinuskoon. 1500-luvulla Suomi siirtyi uskonpuhdistuksen myötä luterilaisuuteen. Luterilaisesta kirkosta kehittyi suomalaisten kansankirkko ja valtionuskonto.
Uskonto nykyään
Nykyään enemmistö suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta uskonnollisesti sitoutumattomien määrä kasvaa nopeasti. Vuonna 2024 evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului noin 62,2 % väestöstä, eli noin 3,5 miljoonaa suomalaista. Uskonnottomia suomalaisista oli noin 33,6 %.
Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 1,0 % (noin 58 000 jäsentä), muihin kristillisiin yhteisöihin 0,9 % ja muihin uskontoihin 0,9 % (mukaan lukien islam, hindulaisuus, buddhalaisuus, juutalaisuus, uuspakanuus).
Suomen uskonnollinen kenttä on kokenut merkittäviä muutoksia historiansa aikana. Perinteisesti Suomi on ollut luterilainen maa, jossa evankelis-luterilainen kirkko on ollut merkittävä instituutio yhteiskunnassa. Ortodoksinen kirkko on toinen historiallisesti merkittävä uskonnollinen toimija.
Viime vuosikymmeninä uskonnollinen monimuotoisuus on kasvanut ja Suomeen on syntynyt lukuisia uusia uskonnollisia yhdyskuntia. Monikulttuurisuus, uushenkisyys (New Age) ja vaihtoehtoiset katsomukset, kuten jooga, meditaatio ja mindfulness, ovat saaneet jalansijaa Suomessa.
Usko jälleensyntymiseen on Suomessa varsin suuri, kirkon tutkimuskeskuksen mukaan suomalaisista 24 % (n. 1,3 milj.) uskoo jälleensyntymiseen. Suomalaisten uskonnollisuus on monipuolistunut ja saanut paljon vaikutteita muualta maailmasta.
Uushenkisyys, yksilöllinen hengellisyys ja uskonnottomuus ovat nousussa erityisesti nuorten keskuudessa. Suomalaiset rakentavat identiteettejään yhä useammin omien arvojensa pohjalta, yhdistellen perinteisiä ja uusia katsomuksia.
Suomalaisten uskonnolliset asenteet
Kirkon tutkimuskeskus on tutkinut säännöllisesti suomalaisten uskonnollisia asenteita, identiteettejä ja niiden kehitystä. Vuoden 2024 kyselyssä suosituimmat identiteetit olivat kristitty (57 %), humanisti (50 %), luterilainen (49 %), henkinen ihminen (42 %), agnostikko (35 %). Myös uskonnollisesti liberaali (28 %), uskonnollinen (26 %), uskova (24 %) ja ateisti (22 %) olivat yleisiä identiteettejä. Ihmiset luokittelevat itsensä myös etsijäksi (24 %), tai uskonnollisesti konservatiiviseksi (10 %), mutta vain harvat uudestisyntyneeksi kristityksi (6 %) tai pakanaksi (4 %).
Suomesta löytyy neljä katsomuksellista pääulottuvuutta, joiden mukaan ihmiset hahmottavat omaa identiteettiään: uskovat, kulttuurikristityt, uskonnottomat ja henkiset etsijät.
Suurin osa suomalaisista kristityistä on ns. kulttuurikristittyjä, tapakristittyjä eli kristinuskon ulkoisia muotoja noudattavia muotokristittyjä. Kulttuurikristityt arvostavat kirkkoa ja kristinuskon perinteitä, mutta suhtautuvat varauksella yliluonnollisiin uskomuksiin. Uskovat taas ovat perinteistä kristillistä kirkkokansaa, jotka ottavat kristinuskon opetukset tosissaan.
Uskonnollisen identiteetin trendit osoittavat, että vanhemmat sukupolvet ovat uskonnollisempia kuin nuoremmat sukupolvet. Nuoremmat sukupolvet, erityisesti 1980-luvun jälkeen syntyneet, eivät enää pidä luterilaisuutta yhtä vahvasti kansallisen identiteetin merkkinä, vaan enemmänkin yksilöllisenä valintana, mikä on johtanut korkeisiin kirkosta eroamisprosentteihin.
Viimeaikaiset tiedot viittaavat kuitenkin siihen, että nuorten miesten uskonnollisuus on lisääntynyt nuoriin naisiin verrattuna. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan nuoret naiset ovat kaikkein kriittisimpiä uskoa ja kirkkoa kohtaan. Heidän ryhmässään usko Jumalaan on romahtanut.
Nuorten uskonnollisuutta tutkineen Nuorisobarometrin mukaan 15–29-vuotiaista nuorista 60 % pitää itseään ei-uskonnollisina, 22 % uskonnollisina ja 6 % ei-uskonnollisina mutta hengellisinä. Nuorten elämässä uskonnollisuus on selvästi vähemmistöön kuuluva.
Uskonnollinen monimuotoisuus lisääntyy Suomessa erityisesti maahanmuuton myötä. Merkittävimmät kehityssuunnat suomalaisten uskonnollisuudessa ovat kuitenkin luterilaisen kirkon jäsenmäärän lasku ja sekularisaation eli maallistumisen voimakas lisääntyminen, joka näkyy erityisesti uskonnollisesti sitoutumattomien määrän jatkuvana kasvuna. Uskonnon rooli vähenee monien ihmisten arjessa.
Suomi ja muut länsimaat
Suomen ja muiden länsimaiden kristillisyydessä on havaittavissa selkeä maallistumisprosessi, vaikka kristillisyys on säilynyt edelleen useimmissa maissa valtakulttuurina. Tilastotiedot kertovat:
- Suomalaisista 62,2 % on kristittyjä
- Ruotsalaisista n. 50 % kuuluu kirkkoon
- Norjalaisista n. 63 % kuluu kirkkoon
- Tanskalaisista 72 % kuuluu kirkkoon
- Saksalaisista 49 % kuuluu kirkkoon
- Yhdysvaltalaisista 63 % on kristittyjä
- Ison-Britannian kansalaisista n. 46 % on kristittyjä.
Suomi on samankaltainen kuin muut Pohjoismaat, kristillisyys säilyy kulttuurisena identiteettinä, mutta käytännön uskonnollisuus ja usko kirkon oppiin ovat vähentyneet. Yhdysvaltoihin verrattuna Suomessa on paljon vähemmän aktiivista kristillistä uskonharjoitusta.
Ruotsi on maailman maallistuneimpia maita, suuri osa ei usko jumalaan. Kristillisyys säilyy kuitenkin kulttuurisena taustana. Norjassa tilanne on hieman parempi, mutta osallistuminen jumalanpalveluksiin on laskussa. Itäisessä Saksassa uskonnottomuus on laajaa, läntisessä Saksassa kristillisyys on vahvempaa.
Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) uskonnollisessa tilanteessa on havaittavissa sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Molemmissa maissa kristinuskon osuus väestöstä on laskenut viime vuosikymmeninä, ja uskonnottomien määrä on kasvanut. Kuitenkin UK:ssa kristittyjen osuus on jo alle puolet väestöstä, kun taas Suomessa enemmistö kuuluu edelleen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Yhdistyneen kuningaskunnan uskonnollinen jakauma:
• Kristityt: Vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan 46,2 % Englannin ja Walesin väestöstä ilmoitti olevansa kristittyjä.
• Uskonnottomat: uskonnottomien osuus nousi 37,2 %:iin (Suomessa 33,6 %).
Iso-Britannia kuuluu nykyään selvästi länsimaiden maallistuneimpien joukkoon. Vaikka valtionkirkko on yhä olemassa, yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen uskonnollisuus ovat hiipuneet nopeasti.
Muita erittäin maallistuneita länsimaita ovat Tšekki, Ruotsi, Viro, Hollanti, Norja, Tanska, Ranska. Suomi lähestyy nopeasti näitä maita, sillä käytännön uskonnollisuus on vähäistä, vaikka jäsenyys kirkossa on vielä verrattain korkea.
Yhteistä näille maille on korkea koulutustaso, hyvinvointivaltio, uskonnon ja valtion erkaantuminen sekä yksilöllinen lähestymistapa hengellisyyteen. Sukupolvien välinen ero on merkittävä, sillä nuoremmat ovat selvästi vähemmän uskonnollisia kuin vanhemmat sukupolvet.
Uskontokeskustelun käsitteitä
Kristitty – Henkilö, joka identifioituu kristinuskoon, joko uskonnollisen vakaumuksen tai kulttuurisen perinnön kautta.
Humanisti – Ihminen, joka korostaa ihmisarvoa, järkeä ja eettisiä periaatteita ilman uskonnollista perustaa. Humanismi voi olla taustaltaan uskonnollista tai sekulaaria.
Luterilainen – Henkilö, joka tunnistaa itsensä luterilaisen perinteen osaksi. Tämä voi viitata joko kirkolliseen jäsenyyteen tai laajemmin luterilaiseen kulttuuriin.
Hengellinen – Liittyy kokemukseen jostakin itseä suuremmasta, kuten uskonnolliseen tai transsendenttiseen yhteyteen. Hengellisyys voi tarkoittaa uskoa jumalaan, mutta se voi myös ilmetä muilla tavoilla, kuten meditaation, luonnon kunnioittamisen tai mystisten kokemusten kautta.
Etsijä – Henkilö, joka ei ole sitoutunut yhteen uskontoon tai katsomukseen, vaan pyrkii aktiivisesti löytämään itselleen sopivan maailmankuvan tai hengellisen polun. Etsijyys voi sisältää eri uskontojen ja filosofioiden tutkimista sekä avoimuutta uusille näkemyksille.
Henkinen ihminen – Henkilö, joka kokee elämänsä merkitykselliseksi hengellisyyden tai transsendenttisten kokemusten kautta, mutta ei välttämättä sitoudu tiettyyn uskontoon.
Uskonnollisesti liberaali – Uskonnollinen henkilö, joka suhtautuu avoimesti erilaisiin katsomuksiin ja tulkitsee uskontoa joustavasti.
Uskonnollinen – Henkilö, joka kokee uskonnon keskeisenä osana identiteettiään ja elämäänsä.
Uskova – Henkilö, joka kokee uskon, yleensä jumalaan tai korkeampaan voimaan, olennaiseksi osaksi elämäänsä.
Uskonnollisesti konservatiivinen – Henkilö, joka painottaa perinteisiä uskonnollisia oppeja ja arvoja.
Uudestisyntynyt kristitty – Henkilö, joka kokee henkilökohtaisen hengellisen uudistumisen ja usein tunnustaa uskonsa erityisen voimakkaasti.
Pakana – Yleiskäsite, joka viittaa kristinuskon ulkopuolisiin perinteisiin, usein uuspakanuuteen tai luonnonuskoihin.
Agnostikko – Henkilö, joka katsoo, ettei jumalan tai yliluonnollisen olemassaoloa voida tietää varmuudella.
Ateisti – Henkilö, joka ei usko jumalan tai jumalien olemassaoloon.
Uskonnoton ihminen – Henkilö, joka ei koe uskontoa merkitykselliseksi osaksi elämäänsä eikä samaistu uskonnollisiin perinteisiin.
Uushenkisyys – Laaja-alainen ja yksilöllinen hengellisyyden muoto, joka ei perustu perinteisiin uskonnollisiin instituutioihin. Se voi sisältää vaikutteita eri uskonnoista, esoteerisista opeista, mystiikasta ja itsensä kehittämisestä.
Uususkonnot – 1800-luvulta lähtien syntyneitä uusia uskonnollisia liikkeitä, jotka eroavat perinteisistä uskonnoista, mutta voivat ammentaa niistä vaikutteita.
Yhteenveto
Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä Suomessa ja muissa länsimaissa on meneillään merkittäviä muutoksia uskonnollisessa kentässä, joille on ominaista kristinuskon osuuden väheneminen, uskonnottomuuden lisääntyminen ja uskonnollisuuden monimuotoistuminen. Näiden muutosten taustalla vaikuttavat muun muassa yhteiskunnalliset muutokset, maallistuminen ja muuttoliikkeet.
Tässä muuttuvassa kentässä uskonto säilyttää kyllä paikkansa osana moniäänistä ja henkilökohtaista elämänkatsomusta. Merkittävin muutosprosessi Suomessa ja muissa länsimaissa on tällä hetkellä ja tulevaisuudessa sekularisoituminen.
EVL Plus. (2025). Kirkon nelivuotiskertomus - EVL Plus. [online] Available at: https://evl.fi/plus/kirkon-tutkimus/kirkon-nelivuotiskertomus/ [Accessed 3 Apr. 2025].
Helsingin yliopisto. (2024). Millaista on hengellisyys 2020-luvun Suomessa? | Helsingin yliopisto. [online] Available at: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/elamantieteet/millaista-hengellisyys-2020-luvun-suomessa [Accessed 3 Apr. 2025].
KD-Lehti. (2020). Muutokset suomalaisten uskonnollisuudessa nopeita – tilaa valtaa uudenlainen henkisyys. Available at: https://www.kdlehti.fi/2020/01/16/muutokset-suomalaisten-uskonnollisuudessa-nopeita-tilaa-valtaa-uudenlainen-henkisyys-kertoo-tutkija-hanna-salomaki/ [Accessed 3 Apr. 2025].
Nuorten uskonnollisuudessa käänne – uskonnoton identiteetti on uusi normi ja uskonnolliset kokevat itsensä vähemmistöksi (2025). Available at: https://yle.fi/a/74-20089018? (Accessed: 3 April 2025).
Census 2021 in charts: Christianity now minority religion in England and Wales (2025). Available at: https://www.theguardian.com/uk-news/2022/nov/29/census-2021-in-charts-christianity-now-minority-religion-in-england-and-wales? (Accessed: 9 April 2025).